Oops. Unable to set the database connection encoding: Can't initialize character set utf8 (path: /usr/share/mysql/charsets/) Henkilöhahmojen realistisuus ja arkkityyppisyys

Henkilöhahmojen realistisuus ja arkkityyppisyys

Fiktiivisten henkilöiden tulisi olla riittävän realistisia tai ainakin toimia tarinan puitteissa uskottavasti. Kirjailija saattaa käyttää henkilöhahmoissaan aineksia tai piirteitä, jotka ovat lähtöisin todellisista henkilöistä. Joku hahmo saattaa perustua kirjailijan tuntemaan ihmiseen hyvinkin suorasti. Mutta uskottava henkilö ei välttämättä tarvitse tuekseen reaalimaailman ihmisiä. Hyvä kaunokirjallisuus edellyttää yleensä vahvoja henkilöitä, silloinkin kun juoni tai toiminta on tarinan pääosassa. Ihmisinä haluamme lukea ihmisistä tapahtumien keskipisteessä. Mutta kuinka kirjoittaa ihmisistä tai, vielä akuutimmin, kuinka luoda heitä?

Monet kirjallisuuden vahvimmista ja mieleenpainuvimmista henkilöistä ovat karikatyyrisiä, liioiteltuja, tai toisaalta myyttisiä, arkkityyppisiä. Tällaiset hahmot puhuvat lukijalle hyvin suoraa kieltä. Ne vetoavat, vaikka lukija tietää hyvin, etteivät he ole todellisia. Karikatyyristen tai arkkityyppisten hahmojen kautta on helppo käsitellä ihmisyyteen liittyviä yleisiä kysymyksiä. Kaikki loistaa ikään kuin paljon kirkkaampana. Musta on mustaa ja valkoinen valkoista, eikä harmaata kuten reaalimaailmassa.

Fantasiassa ja scifissä karikatyyrit ja arkkityypit kuuluvat usein asiaan, mutta realistisessa kirjallisuudessa sama pitäisi saavuttaa ikään kuin kiertotietä. Henkilöt eivät saisi edustaa mitään aivan puhtaasti, sillä silloin he tuntuvat epäuskottavilta. Tämä pätee erityisesti päähenkilöön. Realistisen tarinan arkkityyppisyys syntyykin usein ympäristöstä tai henkilöhahmon elämästä. Henkilöhahmon itsensä pitäisi kuitenkin aina pysyä inhimillisenä, tapahtuipa hänelle mitä hyvänsä.

Arkkityyppisyys tiivistyy realistisessa kirjallisuudessa usein pikemminkin näkökulmaksi kuin ilmenee jonkin henkilön luonteenpiirteissä. Se näkyy siinä, miten kerronta käsittelee ilmiöitä ja "tulkitsee" niitä. Se perustuu uskolle, että "yleisinhimillinen" on ylipäänsä olemassa; että ihmisten kokemukset ovat pohjimmiltaan yhteisiä, jonkin saman periaatteen eri ilmentymiä. Tämä kaikille yhteisen muuntaminen näkökulmaksi on kirjailijan erityinen taito.

Yleisinhimillisen muuntaminen kokonaiseksi tarinaksi on toinen taito. Siinä yleisinhimillinen on tarkoitus muuttaa yksilölliseksi, ainutlaatuiseksi kertomukseksi. Tämäkin on yleistä ja sallittua fantasiakirjallisuudessa, mutta realistisessa kirjallisuudessa se on vaikeampaa. Siinä kirjailijalle jää tavallaan vain vaihtoehto uskoa, että – jälleen kerran – ihmisten todelliset, yksilölliset reaalimaailman elämänkulut ovat pohjimmiltaan yleisinhimillisiä.

Tämä johtaa toteamukseen, että realismi perustuu pikemminkin uskolle kuin todellisille havainnoille. Tai, toisin sanoen, realismi perustuu tulkinnalle havainnoista. Sitä ei voi sanoa todeksi sen enempää kuin fantasiaa tai scifiäkään. Kaunokirjallisuus (erotukseksi dokumentista) on aina fiktiivistä ja arkkityyppistä, se on sen luonne.