Kaikki kerronnan keinot ovat kirjoittajan käytettävissä, mutta käytetyt keinot määrittelevät tehokkaasti tekstin lajityyppiä ja omaperäisyyttä. Omaperäistä keinoa ei ole olemassa, vaan omaperäisyys syntyy pikemminkin kontekstista, jossa keinoa käytetään. Lajityypillisistä keinoista ja elementeistä puhutaan usein myös kliseinä.

Luovuttaminen on yksi kirjoittajan synneistä. Hän voi kokea yrityksensä turhaksi tai toivottomaksi. Häneltä puuttuu sinnikkyyttä käsikirjoituksensa viimeistelemisessä, kustantajan etsimisessä ja kirjoittajana kehittymisessä. Mutta ilman näitä hyvää kirjoittajaa ei ole. Ennen kaikkea kirjoittaja tarvitsee sinnikkyyttä. Hän ei tarvitse niinkään kunnianhimoa, saati ylpeyttä, eikä työteliäisyys yksin riitä. Itse asiassa näitä kolmea voi jopa sanoa kirjoittamisen sudenkuopiksi! Huono itsetunto on yksi luovuttamisen syistä.

Alussa on idea, ideasta kasvaa tynkä ja vähitellen tai hyppäyksinä se kasvaa kokonaiseksi tarinaksi. Mutta jatkuuko kehitys tästä edelleen, ja miten yksittäinen tarina voi kasvaa kokonaiseksi sarjaksi?

Päähenkilö ja keskeisimmät henkilöt kaipaavat esittelyä, se on selvää. Esittelyssä on kuitenkin helppo tehdä ylilyöntejä. Voi tuntua, että henkilö pitäisi esitellä perusteellisesti heti kättelyssä. Romaanikäsikirjoitus saatetaan jopa aloittaa yksinomaan henkilön esittelyllä ja vielä pitkällä sellaisella: muutama kappale ei riitä, vaan vähintään on kirjoitettava kokonainen luku.