Älä kerro päähenkilöstä kaikkea – ainakaan heti

Päähenkilö ja keskeisimmät henkilöt kaipaavat esittelyä, se on selvää. Esittelyssä on kuitenkin helppo tehdä ylilyöntejä. Voi tuntua, että henkilö pitäisi esitellä perusteellisesti heti kättelyssä. Romaanikäsikirjoitus saatetaan jopa aloittaa yksinomaan henkilön esittelyllä ja vielä pitkällä sellaisella: muutama kappale ei riitä, vaan vähintään on kirjoitettava kokonainen luku.

Taustoilla on toki paljon merkitystä. Ehjä henkilöhahmo vaatii henkilöhistoriaa, jotta hän toimisi tarinassa johdonmukaisesti ja uskottavasti. Lukijan ei kuitenkaan välttämättä tarvitse tietää kaikkea; usein taustat kuuluvat pikemminkin kulissien taakse, kirjoittajan omaksi lähdemateriaaliksi. Sen selittäminen, kuinka päähenkilö on tähän tilanteeseen tullut ja mistä, ei yleensä ole kovin vetävä alku romaanille. Vetävä alku aloittaa sen sijaan "toiminnan keskipisteestä", "tässä-ja-nyt-hetkestä". Taustoittelut voi hyvin jättää tuonnemmaksi.

Fiksu kerronta sijoittelee taustoittamiset ja takautumat hajautetusti. Kuva henkilöstä tarkentuu ja syventyy pikkuhiljaa. Näin on lukijan kannalta hyvä. Ei lukija halua tuntea päähenkilöä heti alkuunsa, hän haluaa tutustua tähän. Hyvä perusneuvo on antaa tilaa tarinalle, aina, ensisijaisesti. Taustojen purkaminen hajautetusti toimii myös lukemisen porkkanana. Kun henkilöstä paljastuu vähä vähältä lisää, syntyy mahdollisuus yllätyksille ja piristäville vaihteluille kerronnassa.