Itsetunnon merkitys kirjoittajalle

Luovuttaminen on yksi kirjoittajan synneistä. Hän voi kokea yrityksensä turhaksi tai toivottomaksi. Häneltä puuttuu sinnikkyyttä käsikirjoituksensa viimeistelemisessä, kustantajan etsimisessä ja kirjoittajana kehittymisessä. Mutta ilman näitä hyvää kirjoittajaa ei ole. Ennen kaikkea kirjoittaja tarvitsee sinnikkyyttä. Hän ei tarvitse niinkään kunnianhimoa, saati ylpeyttä, eikä työteliäisyys yksin riitä. Itse asiassa näitä kolmea voi jopa sanoa kirjoittamisen sudenkuopiksi! Huono itsetunto on yksi luovuttamisen syistä.

Psykologit voivat varmasti kertoa ja moni omasta kokemuksestaan tietää, miten syviä arpia lapsuudesta ja nuoruudesta voi jäädä. Ei ole kannustettu eikä ole kehuttu, ei koulussa eikä perheen sisällä, ja harrastustenkaan parissa ei ole tullut erityistä menestystä. Mutta kirjoittaminen on tarkoitettu kaikille, niin häviäjille kuin voittajille, kuin myös niille, jotka eivät elämässään edes kilpaile. Älä katso arvosanojasi ainekirjoituksessa, äläkä ajattele, että kirjoittaminen vaatisi erityistä sivistystä. Arvosta omaa elämänkokemustasi, ja aseta se kirjoittamisesi pohjalle.

Huonoon itsetuntoon ei ole mitään pikalääkettä, ja se, joka nostetaan jalustalle, voi myös pudota siltä ja loukata itsensä pahasti. Vakain perusta tulee siitä ymmärryksestä, että sinulla on "oma juttusi". Unohda vertailu ja kilpailu. Sinun tarvitsee vain toteuttaa oma juttusi. Sinulla on vastuu käsikirjoituksesi viimeistelemisestä ja edistämisestä, eikä kirjoittajana kehittyminen tarkoita, että olisit lähtökohtaisesti huono, se on vain paremmaksi tulemista.